Oletko koskaan nukkunut yötä laavussa? Kokeile retkiyöpymisten aatelia!

Oletko koskaan nukkunut yötäsi avolaavussa? Minä olen, useammankin kerran. Tässä artikkelissa kerron laavuyöpymisen hyvistä ja huonoista puolista. Lisäksi paljastan, kuinka Savukallion laavu syntyi sekä jaan omia kokemuksiani laavuelämyksistä. Jos Sinä haluat kokea, millaisilta maistuvat yöunet Savukallion avolaavussa, voit varata oman mökkielämyksesi alta!

Laavut ovat retkeilyn aatelia

Olen vaeltanut Lapissa ja sisämaassa yli vuosikymmenen ajan sekä ihastellut mitä erilaisempia laavuratkaisuja niin luonnonpuistoissa, kansallispuistoissa kuin erilaisissa retkipaikoissakin. Jos tarkkoja ollaan, unelmoin laavusta jo pikkutyttönä, ennen kuin olin edes saanut kunnollista laavuelämystä! Elämäni kaikista extreme-henkisin laavuyöpyminen tapahtui Kevon kanjonin vaellusreitillä ensilumien aikaan. Hyvällä kolmen vuodenajan makuupussilla ei ollut kuitenkaan ongelmia tarkenemisen kanssa.

Mikäli nukkumisvaihtoehdoiksi lasketaan teltta, riippumatto, autiotuvan sisämajoitus sekä avo- tai umpilaavu, ajattelen laavujen edustavan retkeily-yöymisten aatelia. Miksi näin?

Maisemat ja käyttömukavuus

Laavuilu mahdollistaa täten myös tuleen tuijottamisen, kulinaristiset retkiruokanautinnot, savun aromeiden tuoksuttelun sekä muunlaisen kokonaisvaltaisen ja katkottaman nuotiofiilistelyn.

Olen nukkunut vaelluksilla enimmäkseen teltassa, joten asetan sen nyt vertailukohteeksi. Laavuyöpyminen eroaa telttailukokemuksesta aikalailla.

Ensinnäkin, laavussa nukkumismukavuus on parempi, koska tilaa on enemmän ja mahdollisuus parempaan patjaan -etenkin jos yöpyy laavulla, jonka läheisyyteen pääsee autolla. Toisekseen teltassa ei näe maisemia, kuten laavussa. Laavu on useimmiten rakennettu jonkin vesistön, kuten puron, järven tai lammen äärelle.

On ihanaa tuijotella lumoutuneena järvenselkää niin kauan, kunnes silmät luppasevat ja painuvat kiinni. Järvenselkä on viimeinen asia jonka näen ennen kuin nukahdan ja ensimmäinen asia jonka näen, kun herään. Ehkä tämä kokemus voisi olla lähimmin verrattavissa veneessä nukkumiseen. Mutta tällöin peti tulisi pedata hytin sijasta laivan kannelle.

Retkeilytelttaan verrattuna laavussa on muitakin etuja. On paremmin tilaa pitää sadetta, vaihtaa ja kuivattaa varusteita sekä laittaa ruokaa. Laavua näkee harvemmin ilman tulistelupaikkaa; ne kaksi ovat parivaljakko. Laavuilu mahdollistaa täten myös tuleen tuijottamisen, kulinaristiset retkiruokanautinnot, savun aromeiden tuoksuttelun sekä muunlaisen kokonaisvaltaisen ja katkottaman nuotiofiilistelyn.

Yksityisyys tai sen puute voi haastaa

Laavuilussa on toki myös nurjat puolensa. Julkisilla retkeilyalueilla muut kulkijat saattavat liittyä mukaan laavuilun iloihin. Näin ollen yksityisyys on aina tuurista kiinni. Toki, jos retkeilyltä kaipaa vertaistensa seuraa, uusien tuttavuuksien solmimista ja mukavaa turinointia, voi tämänkin asian nähdä positiivisessa valossa. Erakkoelämästä nauttiville laavuilijoille voin suositella yksityisiä laavuja, kuten Savukallion Eräpirtin vuokralaavua. Voit varata oman mökkielämyksesi alta.

Villi äänimaailma

Laavussa, aivan kuten teltassakin, äänimaailman lumo imaisee nukkujan hurmiolliseen syleilyynsä. Eri vuodenajoilla on oma erityinen äänimaailmansa.

Mitä etuja laavuilussa voisi sitten olla suhteessa autiotupaan tai mökkiin? Ensimmäisenä mieleeni tulee maiseman lisäksi äänimaailma. Laavussa, aivan kuten teltassakin, äänimaailman lumo imaisee nukkujan hurmiolliseen syleilyynsä. Eri vuodenajoilla on oma erityinen äänimaailmansa. Talvella se voi olla lumivaipan mykkyys, tykkylumen putoaminen puunoksalta hankeen, metsämyyrän rapina tai jäniksen loikkiminen pehmeällä hangella. Keväällä viserrys on villeimmillään, kun muuttomatkaltaan saapuneet sirkuttajat aloittelevat pesäpuuhiaan ja ylistävät kevättä riemuvirsillään.

Kesällä äänikuoroon yhtyvät mukaan käki, satakieli sekä hyönteiset, kuten hyttyset ininällään ja kimalaiset surinallaan. Joutsenen tai kuikan kaihoisat iltalaulut ovat monelle suomalaiselle jo lapsuusmuistoihin iskostunutta nostalgiaa. Alkusyksystä voi kuulostella haikeaa muuttolintujen konserttoa, kun ne kokoontuvat auroihin ja ääni kaikuu mykällä järven selällä jäähyväislaulujen tapaan. Mahtavia äänimaailmoja luovat myös sade, syysmyrsky ja ukkonen.

Viileyteen on syytä varautua

Mökkiin verrattuna laavuilin miinuspuoliksi voisi laskea ennenkaikkea kylmyyden. Laavussa ollaan aika pitkälti ulkoilman armoilla. Laavu ei muodosta hengityksen lämpöä hyödyntävää lämpösuojaa, kuten teltta, eikä myöskään pidä tuulta loitolla kuten mökki. Laavuilun ehdoton vaatimus onkin kunnollinen makuupussi, joka on vuodenaikaan ja säähän sopiva. Lisäksi kesällä on tarpeen hyttyset loitolla pitävä verkko. Sellainen Savukalliosta löytyy jo valmiiksi asennettuna.

Ympäristöään kunnioittavan laavun rakentaminen

Kun ostin oman sähköttömän eräpirtin vuonna 2021, syntyi inpiraatio laavun rakentamisesta lähes välittömästi. Haaveissa oli rakentaa laavu, joka kunnioittaisi mahdollisimman paljon ympäristöään. Laavun rakennustalkoot alkoivat kesällä 2022 ja päättyivät kesällä 2023. Kesällä 2024 rakennettiin myös tulistelupaikka ja laavukeittiön varustus.

Laavun paikan oikeanlainen valinta on tärkeää

Laavun paikaksi valikoitui kallioiselta tontilta rantaviiva, jossa oli vähemmän kallionen spot. Laavun avautumissuunnan pohtiminen aiheutti päänvaivaa. Lopulta valitsin suunnan, johon aamuaurinko paistaa lämpimästi myös kevättalvella.

Mökkitonttini sijaitsee järven varjoisalla puolella, josta on paljon etua hellelukemilla. Lisäksi korkeat männyt varjostavat hirsimökkiä niin, että sen sisälämpötila pääsee harvoin kipuamaan sietämättömän suureksi. On oikeastaan aika kiva juttu, että avotakkaa voi lämmitellä tunnelman vuoksi myös kesäkelissä. Kuitenkin miinuspuolena oli se, ettei tontilta löytynyt juurikaan paikkaa, jossa olisi voinut nautiskella aurinkoisesta aamukahvihetkestä. Laavu rakennettiin siksi paikalle, jolta se sittemmin onnistuisi. Laavu aukeaa ihanasti järvenselälle päin ja välillä melkein tuntuu, kuin laavu ajelehtisi järven yllä -niin lähelle luonto puskee ihmistä.

Kierrätysmateriaaleista autenttisuutta ja iloa

Vanhat hirret kertovat tarinaa, jonka jännittäviä juonenkäänteitä voi vain arvailla!

Laavun materiaalien etsintä alkoi Torista. Lopulta bongasin vanhan puretun saunan hirret, joille tilasin traktorikuljetuksen lähikylästä. Hirsikehikko rakennettiin moottorisahalla veistämällä. Aluksi se kasattiin tasamaalle pihaan, josta se lopulta se siirrettiin hirsi kerrallaan läpi rinnetontin alas järven rantaan.

Lattia ja osa katosta kasattiin eriparilankuista, erivärisistä hukkapaloista. Kattohuopaa löytyi lopulta Facebookin kautta eräältä mieheltä, jolla oli jäänyt rullia yli. Sain ne lahjoituksena. Tulisijan rakensi ystäväni vanhasta autonvanteesta. Laavukeittiön varustelu löytyi pitkälti kirpputorilta. Lopputuloksena syntyi laavu, joka istuu Savukallion henkeen ja näyttää valmiiksi vanhalta. Vanhat hirret kertovat tarinaa, jonka jännittäviä juonenkäänteitä voi vain arvailla!

Laavuelämys Savukalliossa

Ensimmäinen yö omalla laavulla oli lähes eksistentiaalinen kokemus! Se tapahtui juhannuksenalusviikolla 2024. Ilman itikkaverkkoa ei yöpyminen kesäkuussa olisi ollut mitenkään mahdollista. Onneksi verkko piti itikat ulkopuolella, joskaan tuhatpäisen parven ininää se ei eristänyt ennen korvatulppien asentamista. Loppukesällä kokemus oli seesteisempi. Itikkakausi oli ohitse, ja korvatulppia ei enää tarvittu. Aurinko nousi aamuyöstä ja siivilöityi usvan läpi kuin satukirjassa. Lintujen yöelämää oli mielenkiintoista kuunnella.

Kesäkuussa pärjäsin nukkua peitolla, mutta loppukesästä kääriydyin mieluummin kolmen vuodenajan makuupussiin, joka piti myös tuulen ulkopuolella. Tulevaisuudessa haluaisin kokea laavuyön talvella, kirkkaan tähtitaivaan alla. Katsotaan, riittääkö rohkeus siihen!

Jos haluat kokeilla laavuelämyksen turvallisesti, Savukallio on mainio paikka siihen! Jos kävisikin niin, että kylmyys voittaisi nukkujan yön aikana, aina voi kömpiä lämpöiseen mökkiin, jonne on vain parin askelen matka. Voit varata oman mökkielämyksesi alta!

Lopuksi hieman laavutunnelmia Savukalliosta: