Kolmas blogipostaus: Savukallion aarteita

Kävin tänään Savukallion eräpirtillä viettämässä helteistä iltapäivää. Lapset onkivat mato-ongella ranta-kallioilla ja paistoin saaliin kaasuliedellä valurautapannulla. Järvi on antanut hyvin kalaa, siikaa ja salakkaakin. Ne ovat minulle täysin uusia kalalajeja. Pääsin tekemään tuttavuutta myös erääseen pulleaan jokirapuun, joka livahti kahvipannun huuhtelun tieltä piiloon kivien koloon. Jokiravut viihtyvät kuulemma vain puhtaissa vesissä, ja sitä tämä todella on.

ARKISTO: Tämä artikkeli on alkuperäisteksti Savukallion Bloggaajan vanhasta blogista 2/7/2021

Kalan paistosta syntynyt savu täytti pirtin harmaaksi ja lapseni hämmästelivät sitä ääneen. Selitin, että savu saakin täyttää pirtin. Että ei sitä ennen vanhaankaan ollut liesituulettimia. Samalla tunsin sydämessäni kiitollisuutta siitä, että tämän paikan myötä pystyn tarjoamaan lapsilleni täysin uudenlaisia elämyksiä. Kalastamisen ja marjastamisen riemua, savupirtin autenttista ja alkuperäistä aistikokemusta, luonnon ihmettelyä.

Pulleat metsämansikat löysivät tänään ahnaat kitansa. Ja saapuessamme pirtille kuistin katto-orren päältä lehahti lentoon valtava pöllö, jättäen alleen hätäkakan ja pienen höyhenen. Ihan uskomatonta, kuinka luonto ikään kuin puskee silmille täällä! Ihmetyksen aiheita ihmetysten perään. Viivyimme tänään mökillä vain neljä tuntia. Jo sekin riitti hetkeksi tyynnyttämään rauhatonta, luonnonnälkäistä sielua.

Ehdin myös kuvailla hieman Savukallion eräpirtin esineistöä. Tänään auringon kajo oli pehmeä, ja sen valossa esineet heräsivät uudelleen eloon. Alla kuvia ihasteltaviksi.