Kestääkö kantti? Talvimökkeily sähköttömästi voi olla extreme-kokemus.
On aika omistaa yksi blogiteksti aiheelle, johon tein tuttavuutta vasta hiljattain, nimittäin talvella 2023-2024: talvimökkeilylle! Minulla oli talvimökkeilyä kohtaan aluksi rutkasti ennakkoluuloja, joiden karkottamisen eteen tein aktiivista työtä kolmisen vuotta, alkaen mökin hankkimisesta. Mieleni oli täyttynyt pelkokuvista, joista suurimpina lienevät pimeyden pelko ja kylmyys.
Olet lukemassa artikkelia: “Kestääkö kantti? Talvimökkeily sähköttömästi voi olla extreme-kokemus.”
Sinua saattaisi kiinnostaa myös: Näin voitat talvimökkeilykammon: 7 uhkakuvaa ja ratkaisua! »
Sähköttömässä mökissäkö ei voi asua
Tuskin tällainen pärjäävä ja kekseliäs nainen kylmyyteen kuolisi pirtissä, jonka piha on täynnä puita!
Pidin talvimökkeilyä ennen mahdottomana. Oletin automaattisena ja absoluuttisena totuutena, ettei sähköttömässä eräpirtissä voi mökkeillä sivistyneesti talviolosuhteissa. Ja ennenkaikkea oletin, ettei ketään kiinnosta sellainen hulluus. Olin monin paikoin väärässä.
Talvi 2023-2024 oli luminen ja paikoin erittäin kylmä. Tammikuun pakkaset kipusivat jopa yli 30-asteeseen. Aloitin talvimökkeilyn oikeastaan puolivahingossa. Olin muuttanut asumaan opiskeluiden alkaessa kerrostaloon, jossa seinät tuntuivat kaatuvan päälle hetkessä. Aina kun mahdollista, opintojen ja lasten puolesta, minuun iski syvä levottomuus. Kaipuu muualle, kaipuu rauhaan. “Onhan minulla Savukallio”, tuumailin. Aluksi epäluuloisena. Jokin ajatusprosessissani sai minut kuitenkin rohkaistumaan. Rohkea rokan syö ja mikä olisikaan pahinta, mitä voisi tapahtua? Tuskin tällainen pärjäävä ja kekseliäs nainen kylmyyteen kuolisi pirtissä, jonka piha on täynnä puita!
Ajauduin talvimökkeilemään siis puolivahingossa. Ensin vain syysmökkeilin. Sitten satoi lunta. Suljin varauskalenterin ja ilmoitin vuokralaisille, että Savukallio vaipuu nyt talviunille marraskuu-helmikuun väliseksi ajaksi. Jokin sisäinen vietti veti minut kuitenkin kerta kerran jälkeen takaisin mökkiviikonloppua viettämään.
Täysi hiljaisuus, kuutamo, tähtitaivas ja makkarat laavutulella, 28-asteen kiprakassa pakkassäässä.
Uusi Vuosi 2024 oli ihana! Ei raketin rakettia. Täysi hiljaisuus, kuutamo, tähtitaivas ja makkarat laavutulella, 28-asteen kiprakassa pakkassäässä. Eihän siinä kauaa tarennut, kun näpit jo jäätyivät. Mutta nuo pienet hetket ovat iskostuneet muistikuviini hurmiollisina hetkinä. Oli varsin nautinnollista palata takaisin lämpimään mökkiin ja käpertyä porontaljojen päälle kahden peiton ja kolmen fleeceviltin uumeniin.
Kiinnostaako Sinua kokea talvimökkeilyelämys sähköttömässä pirtissä? Varaa mökkielämyksesi täältä:
Lämmitys on työlästä
Ensimmäinen yö olikin aina nautinnon ja kärsimyksen rajamailla elämistä. Kylmänhorkkaa, selviytymisen meininkiä…
Alkuaikoina jätin auton parkkiin päätien varteen. Sittemmin, havaittuani sen olevan riski aura-auton vuoksi, pyysin naapurilta lupaa jättää auton heidän pihaansa. Heille se oli ookoo (kiitos ihanat naapurit!). Rinkasta ja pulkasta tuli minun parhaat ystäväni. Pulkan kyydissä kulkivat niin marketin ruokaostokset kuin kaasupullotkin. Kaasua kuluikin rutosti talven aikana. Keskimäärin yksi 11-kilon pullo 2-3 mökkeilyvuorokautta kohden. Ihana mökkinaapurini oli pitänyt tietä suhteellisen auki, joten kulku oli onneksi vaivatonta apostolin kyydillä.
Haastavinta talvimökkeilyssä on mökin alkulämmitys. Yritin ajoittaa tuloni aina valoisan aikaan, jotta minua ei pelottaisi pimeä, ja jotta ehtisin aloittaa lämmityspuuhat hyvissä ajoin ennen yötä. Ensimmäinen yö olikin aina nautinnon ja kärsimyksen rajamailla elämistä. Kylmänhorkkaa, selviytymisen meininkiä… Ja toisaalta se tunne, kun kaasulämmittimen ja takan yhteisteho alkaa tuottaa lämmönväreitä, jotka ensin vain arasti liikuskelevat ilmassa, mutta jotka vuorokauden jälkeen jo yltävät rakenteisiin saakka.
Opin kuitenkin varsin nopeasti nukkumaan koiranunta. Sellaista, jossa tiedostin kaasulämmittimen olemassaolon…
Savukalliota ei ole tehty talviasuttavaksi, vaikka katossa ja lattiassa onkin villaeristeet. Nurkissa vetää ja lämpö hakeutuu harakoille. Kovilla pakkasilla tulien ylläpidossa kuluu suurin osa mökkeilyyn käytettävästä ajasta. Kylmimpinä kuukausina minun oli pakko pitää kaasulämmitintä päällä myös yöllä, vaikka tiesinkin, ettei se ole järin turvallista. Opin kuitenkin varsin nopeasti nukkumaan koiranunta. Sellaista, jossa tiedostin kaasulämmittimen olemassaolon ja heräilin parin tunnin välein avaamaan silmät ja tarkastamaan, että kaasulämmitin voi hyvin.
Aluksi tuo koiranuni tuntui heikentän unenlaatuani, mutta talven edetessä totuin tähän uuteen unirytmiin ja heräsin öiden jälkeen sangen virkeänä. Inhottavin tunne olisi ollut herätä täysin kylmään mökkiin. Sitäkin alkuun kokeilin, mutta huomasin sen ylittävän mukavuusalueeni.
Talvimökkeilyssä on oma tunnelmansa, oma viehätyksensä. Päivänvalon aika on lyhyt. Sen haluaa käyttää tehokkaasti ulkona samoillen ja vähäisiä valonpisaroita metsästäen. Kävin hiihtämässä jäällä, kannoin puita, kuljeskelin metsissä, ruokin lintuja, tein lumitöitä ja kannoin vedet avannosta valmiiksi saunaan.
Olet lukemassa artikkelia: “Kestääkö kantti? Talvimökkeily sähköttömästi voi olla extreme-kokemus.”
Sinua saattaisi kiinnostaa myös: Talvimökkeily »
Hiljaisuus ja pimeys voivat pelottaa
Tein mökin makuulaverista turvapaikkani. Päätin, että aina kun laskeudun siihen ja vedän peiton korviini, olen täysin turvassa.
Auringon laskun jälkeen klo 15-16 maissa sytyttelin kynttilät ja led-lamput ja hakeuduin tekemään sisälle keittiönpöydän ääreen iltapuhdetöitä (yleensä puutöitä) tai lukemaan kirjaa. Yllättävän usein löysin itseni myös katsomasta Netflixiä puhelimelta tai kuuntelemasta äänikirjoja. Kun aloitin mökkeilyn, minulla oli yksi periaate: Ei puhelimen tuijotusta mökillä. Kuitenkin, talvimökkeilyn pitkäveteisyys ja välillä pelottavaltakin tuntuva hiljaisuus, saivat minut armahtamaan itseni tuosta tiukasta periaatteesta. Pystyin paremmin hallitsemaan sen avulla myös pimeyden pelkoani.
Tein mökin makuulaverista turvapaikkani. Päätin, että aina kun laskeudun siihen ja vedän peiton korviini, olen täysin turvassa. Joskus, kun talvinen myrskytuuli humisi metsässä tai oksat rapistelivat mökin kylkeä, tuon turvapaikan merkitys korostui. Siinä hengitykseni aina tasaantui ja sykkeeni laski takaisin normaaliin. Näin, askel askeleelta, hengitys hengitykseltä ja mökkireissu mökkireissulta, aloin voittamaan sekä pimeyden- että kylmänpelkoani.
Talvimökkeilyn muut raskauttavat tekijät
Voisi sanoa, että nautiskeluvaihe alkaa yleensä kahden vuorokauden asumisen jälkeen. Lisäksi keho tottuu ulkoilmaan, aivan kuten vaeltaessakin.
Sähkötön talvimökkeily on moninverroin raskaampaa kuin sulanmaan mökkeily. Vedenottoavannon sulanapitäminen vaatii rutiinia ja työtä. Pakkasöinä kaikki saunaan kannetut vedet on laskettava pois, etteivät ne jäätyessään riko astioita tai kiukaan vesisäiliötä. Usein myös juomavesi jäätyi kanisteriin. Lämpimänä pysyminen kovilla talvikeleillä vaatii sisua ja kekseliäisyyttä. Ruoka nautitaan mielellään lämpimänä ja juomat kuumina.
Kun mökki lämpiää mukavaksi, siellä viihtyy kyllä yllättävän hyvin. Voisi sanoa, että nautiskeluvaihe alkaa yleensä kahden vuorokauden asumisen jälkeen. Lisäksi keho tottuu ulkoilmaan, aivan kuten vaeltaessakin. Vaikka mökissä hieman vetäisikin, se ei enää tunnu niin kylmältä, kun ulkoilman “ajaa sisään” mieleen ja kehoon.
Huussiin on pitkä matka ja kovalla pakkasella pissa jäätyy lähes kaarelle.
Yksi ikävimmistä puolista talvimökkeilyssä lienee vessasioiden hoitaminen. Huussiin on pitkä matka ja kovalla pakkasella pissa jäätyy lähes kaarelle. Ison hädän istunnollakaan ei halua viipyillä pitkään. Itse tein oman mukavuuspäätöksen tässä, ottaessani käyttöön vanhan kunnon laskiastian. Omalla kohdallani se tosin tarkoitti ihan tuikitavallista (mutta ainoastaan sitä varten tarkoitettua) ämpäriä, johon pissasin aina silloin, kun en halunnut lähteä jäädyttämään itseäni ulos. Tuosta virisi ajatus siitä, hankkisinko joskus mökkiin samanlaisen sisäkäymälän, joita retkipakuissa usein käytetään. Sankkovessa toimii kyllä yksinollessa ja ehkä vielä erittäin tutun kaverin kanssa, mutta puolituttujen kanssa se ei häveliäisyyssyistä ole ollut käytössä.
Kysyntä kasvaa
Näistä kokemuksista rohkaistuneena päätin pitää talvella 2024-2025 Savukallion ovet auki myös vuokralaisille . Olen ollut yllättynyt kysynnän määrästä. Se kertonee siitä, ettei sähkötön talvimökkeily ole monien muidenkaan mielestä mahdoton, vaan pikemminkin kokemisen arvoinen, ajatus. Se kertonee myöskin siitä, että perinteiset arvot ja autenttisuus kiehtovat ihmisiä ja tarjoavat kaivattua vastapainoa arjen kiireelle ja hektisyydelle. Ehkäpä sekin lienee totta, ettei tarjontaa tällaisista mökeistä ole kovinkaan paljoa jo ihan siitä syystä, että vuodenaika luo haastavat olosuhteet myös majoittajan näkökulmasta. Lumityöt, puiden ja kaasupullojen suuri menekki, tarviketäydennysten tuominen mökille ja lakanarumba ovat tuplasti haastavampia talvi- kuin kesäoloissa.
Olet nyt lukenut artikkelin: “Kestääkö kantti? Talvimökkeily sähköttömästi voi olla extreme-kokemus.”
Sinua saattaisi kiinnostaa myös: Mikä sähköttömissä mökeissä vetää puoleensa? 5 syytä, joita et ehkä ole tullut ajatelleeksi! »
Kiinnostaako Sinua kokea talvimökkeilyelämys sähköttömässä pirtissä? Varaa mökkielämyksesi täältä:
