Voiko toksiset tunteet konmarittaa? Tarkastelun kohteena häpeän tunne.
“Free home, free mind” Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Kuinka konmarittaa ajatukset ja onko se edes tarpeen? Jos haluat tyhjän mielen, mitä lähdet karsimaan? Tässä artikkelissa pohdin turhien ajatusten karsimista; henkistä minimalismia. Käytän konmarittamisen keksijän Marie Kondōn ilmaisua “konmarittaa”, jolla tarkoitan turhan karsimista ja oleelliseen keskittymistä. Englanniksi sana voisi olla “decluttering”.
Olet lukemassa artikkelia: “Voiko toksiset tunteet konmarittaa? Tarkastelun kohteena häpeän tunne.”
Onko toksisten ajatusten karsiminen tavoittelemisen arvoista?
Mitä ovat toksiset ajatukset? Päteekö niihin sama kuin vaikkapa keittiövälineisiin: ne, mitä et käytä tai mille on vain yksi käyttötarkoitus, tulisi karsia pois? Eli jos vaikkapa häpeän tunteen ainoa käyttötarkoitus on lamaannuttaa mieli tai pirstaloida itsetunto, voiko sen silloin konmarittaa? Toisaalta, jos omistat monta eri vivahteista häpeän tunnetta, pärjäisitkö vain yhdellä – sillä perushäpeällä?
Tarvitsemmeko kuitenkin häpeää suojataksemme itseämme ja pitääksemme moraalimme toimivana?
Voiko kaikkia toksisia tunteita kokonaan karsia pois? Onko se edes mahdollista tai tavoittelemisen arvoista? Vai onko kyse vain niiden vähentämisestä?
Kohtuus kaikessa. Tarvitsemmehan me kattilaakin, vaikka emme varsinaisesti tuntisikaan siitä iloa. Kattilan avulla saamme tehtyä ruokaa, jolla pidämme itsemme hengissä. Päteekö sama toksisiin tunteisiin? Tarvitsemmeko kuitenkin häpeää suojataksemme itseämme ja pitääksemme moraalimme toimivana?
Kuinka rajoitamme toksisten tunteiden leviämistä aivoissamme? Onko asian laita sama kuin vaikkapa vaatteiden: jos vaatteita on liikaa tuntuu siltä, ettei meillä ole koskaan mitään päällepantavaa. Jos toksisia tunteita on liikaa, lamaannummeko niiden edessä kuten ylisuuren vaatekaapin?
Olet lukemassa artikkelia: “Voiko toksiset tunteet konmarittaa? Tarkastelun kohteena häpeän tunne.”
Sinua saattaisi kiinnostaa myös: ”Miks sun pitää olla noin hankala?”: Kuinka minimalismi haastaa ihmissuhteet? 5 vinkkiä avuksi muutokseen! » (savukallio.com)
Onko toksinen tunne impulssiostosten syy vai seuraus?
Otetaanpa lähempään tarkasteluun yksi toksisista tunteista: häpeä. Kuinka häpeä konmaritetaan pois? Voiko vain päättää, ettei enää tarvitse sitä? Hiipiikö se silti salakavalasti takaisin elämäämme, kuten vaikkapa väsyneenä hetkenä ostettu pikamuotikaupan rätti? Teko, jota sitten kadumme myöhemmin ja sätimme siitä itseämme. Onko kyse toistoista ja sinnikkyydestä kuten vaatteiden karsimisenkin kohdalla? Kun sanoo häpeälle riittävän monta kertaa “ei kiitos”, väheneekö häpeän ote pikkuhiljaa?
Jos pystymme kouluttamaan tavaroiden ostamista impulsoivia toimintamallejamme, miksemme pystyisi kouluttamaan tunteitamme? Vai lähtevätkö impulssiostoksetkin liikkeelle toksisista tunteista? Mikä on syy ja mikä seuraus? Häpeänkö sitä, että ostan tavaroita joita en tarvitse? Vai ostanko tavaroita, joita en tarvitse, koska häpeän?
Tai entä jos? Entä jos emme todellakaan tarvitse kattilaa. Entä jos pystymme korvaamaan sen jollain toisella esineellä, jolla on enemmän käyttötarkoituksia. Vaikkapa kulholla? Lämpiäähän ruoka ja vesi mikrossakin, eikä raakaruokakaan liian askeettiselta tunnu. Voisimmeko korvata häpeän sijaistoiminnolla?
Jos mielesi valtaa toksinen tunne, esimerkiksi häpeä, pystytkö erittelemään sen, mitä tarkalleen ottaen häpeät? Toimiiko konmarittamisen logiikka häpeän sävyjen karsimisessa? Voitko keskittyä vain yhteen häpeän sävyyn ja todeta, että siinä on kylliksi. Tai voitko korvata sen kokonaan toisella tunteella, tai ehkäpä teolla?
Toksisen tunteen korvaaminen teolla
Esimerkki. Olet unohtanut töissä tärkeän työtehtävän. Tunnet tarvetta selitellä, jotta selviäisit häpeän tunteesi kanssa. Se, kuinka selittely otetaan vastaan vaikuttaa häpeäsi määrään (“sattuuhan virheitä joskus kaikille” – anteeksiantava ja armollinen suhtautuminen vst. “tällaisia virheitä ei kerta kaikkiaan saa tulla!” – sättivä ja armoton suhtautuminen)
Häpeän tunteen jakautuminen
Tunnet häpeää, joka jakautuu karkeasti seuraaviin osiin:
1.Häpeät asiakkaasi silmissä, jolle joudut antamaan selonteon virheestä ja sen syistä.
2.Häpeät kollegojesi silmissä, joille joudut selittämään unohduksesi syyn.
3.Häpeät esimiehen silmissä, samoista syistä.
4.Häpeät itseäsi työntekijänä.
5.Häpeät itseäsi ihmisenä.
Miten pystyt konmarittamaan häpeän ilman, että vaikutat toisten silmissä välinpitämättömältä?
Ensinnäkin, pahoillaan oleminen on eri asia kuin häpeä. Voit huoletta konmarittaa häpeän ja valita tilalle anteeksipyynnön.
Tuleeko mieleesi heti vastaväite? Että anteeksianto ei tunnu kanssaihmisestä aidolta, ellei se nouse aidon häpeän ytimestä käsin? Tai että olet ansainnut häpeän, koska teit virheen?
Kumpikaan näistä ei ole totta. Ne ovat oletuksia ja tulkintoja, jotka nousevat pelkosi ytimestä. Ja suurin pelkosi on se, ettet ole hyväksytty.
Anteeksipyynnön ja -antamisen voima tekee häpeän tarpeettomaksi
Muista, ettei sinun tarvitse selittää yli. Ei sen enempää toisille kuin itsellesikään. Voit pitäytyä faktoissa ja pysyä tosiasioissa. Se riittää. Et tarvitse häpeää mihinkään.
Oletus ja tulkinta eivät ole sama kuin totuus. Tunne ei ole sama kuin asioiden laita. Voit aivan hyvin konmarittaa häpeän tunteen ja vaihtaa sen tilalle monikäyttöisemmän mielen työkalun, kuten vaikkapa anteeksipyynnön. Anteeksipyyntö todellakin on pätevä, vaikket sävyttäisikään sitä häpeällä. Sen lisäksi, että pyydät toisilta anteeksi, muista antaa anteeksi myös itsellesi. Tämä on kelpo resepti häpeän selättämiseksi!
Muista, ettei sinun tarvitse selittää yli. Ei sen enempää toisille kuin itsellesikään. Voit pitäytyä faktoissa ja pysyä tosiasioissa. Se riittää. Et tarvitse häpeää mihinkään.
1. Unohdin työtehtävän.
2.Unohduksesta seurasi se, että pyydän anteeksi asiakkaalta ja tarvittaessa kollegoilta sekä esimieheltä.
3.Korjaan virheen, mikäli se on mahdollista. Jos se ei ole mahdollista, hyväksyn asian.
Enempää ei tarvitse tehdä. Analysointi tai itsensä arvottaminen on turhaa. Asia on loppuun käsitelty.
Sinä et voi vaikuttaa siihen, kuinka asiakkaasi, kollegasi tai esimiehesi reagoivat tekemääsi virheeseen ja anteeksipyyntöön. Se on heidän vastuullaan. Sinun ei tarvitse kantaa vastuuta heidän reaktioistaan, olivatpa ne millaisia tahansa. Sinä kannat vastuun vain omasta unohduksestasi pyytämällä anteeksi ja korjaamalla virheen, mikäli se on mahdollista (ja jos se ei ole mahdollista, hyväksyt asian).
Hyvästi häpeän toksiset tunne-sisaret!
Mikä parasta! Kun konmaritat häpeän, tulet karsineeksi samalla myös seuraavat toksiset ajatukset:
-minusta ei ole mihinkään
-olen surkea työssäni
-olen huono ihminen
-olen epäjärjestelmällinen
-unohdan; en ole riittävän läsnä
-en ole tämän työpaikan enkä palkkani arvoinen
-en riitä
-en yritä riittävästi
-olen arvoton
-inhoan itseäni
-en voi sietää virheitäni
-muut eivät taatusti pidä minusta
-en ole luotettava
-olen liian heikko
-olen virheellinen
Konmarittamalla toksiset tunteet, teet tilaa mielen vapaudelle!
Sano määrätietoisesti “ei kiitos” seuraaville toksisille tunteille aina, kun tunnet niiden hiipivän mieleesi; Häpeä, riittämättömyys, arvottomuus, suorittaminen, armottomuus, pelko, ahdistus, lamaannus, kateus, mustasukkaisuus, vihamielisyys, epäoikeudenmukaisuus.
Jos konmaritat näitä tunteita, vapautuuko elämääsi silloin tilaa paremmille tunteille, kuten:
Ilo, rohkeus, rakkaus, armollisuus, toivo, itsemyötätunto, ymmärrys, empatia, rohkeus, merkityksellisyys, kiitollisuus, innostus, luovuus, täyttymys?
Katso “Free Your Mind” -video täältä (Savukallion Bloggaaja, Youtube).
Minkä toksisen tunteen sinä haluaisit konmarittaa? Millaisia vinkkejä antaisit myrkyllisten ajatusten minimalisointiin? Jaa ajatuksesi kommenteissa!
Olet nyt lukenut artikkelin: “Voiko toksiset tunteet konmarittaa? Tarkastelun kohteena häpeän tunne.”
Sinua saattaisi kiinnostaa myös: ”Lahjoja ostavat sukulaiset -minimalistin painajainen? 4 vinkkiä avuksesi! » (savukallio.com)
